urologi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- virtsa- ja miestentautien erikoislääkäri
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuroˌlogi/
- tavutus: u‧ro‧lo‧gi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urologi | urologit |
| genetiivi | urologin | urologien (urologein) |
| partitiivi | urologia | urologeja |
| akkusatiivi | urologi; urologin |
urologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urologissa | urologeissa |
| elatiivi | urologista | urologeista |
| illatiivi | urologiin | urologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urologilla | urologeilla |
| ablatiivi | urologilta | urologeilta |
| allatiivi | urologille | urologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urologina | urologeina |
| translatiivi | urologiksi | urologeiksi |
| abessiivi | urologitta | urologeitta |
| instruktiivi | – | urologein |
| komitatiivi | – | urologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- urologi Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urologi yl. (yks. määr. urologin [luo], ei monikkoa)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5