urkkija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urkkija (12)

  1. henkilö, joka urkkii

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈurkːijɑ/
  • tavutus: urk‧ki‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urkkija urkkijat
genetiivi urkkijan urkkijoiden
urkkijoitten
(urkkijain)
partitiivi urkkijaa urkkijoita
akkusatiivi urkkija;
urkkijan
urkkijat
sisäpaikallissijat
inessiivi urkkijassa urkkijoissa
elatiivi urkkijasta urkkijoista
illatiivi urkkijaan urkkijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urkkijalla urkkijoilla
ablatiivi urkkijalta urkkijoilta
allatiivi urkkijalle urkkijoille
muut sijamuodot
essiivi urkkijana urkkijoina
translatiivi urkkijaksi urkkijoiksi
abessiivi urkkijatta urkkijoitta
instruktiivi urkkijoin
komitatiivi urkkijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo urkkija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • urkkija Kielitoimiston sanakirjassa