urina

Wikisanakirjasta
Katso myös: urină

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urina

  1. matala muriseva tai koriseva ääni
    Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.
    Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.
    Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈurinɑ/
  • tavutus: u‧ri‧na

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • urina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

urina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta ura

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urina f. (monikko urine[luo])

  1. virtsa

Verbi[muokkaa]

urina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä urinare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä urinare

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urina

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta urin

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ūrīna ūrīnae
akkusatiivi ūrīnam ūrīnās
genetiivi ūrīnae ūrīnārum
datiivi ūrīnae ūrīnīs
ablatiivi ūrīnā ūrīnīs

ūrīna f. (1)

  1. virtsa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urina f. (monikko urinas)

  1. virtsa

Romania[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

urina

  1. virtsata