urina
Katso myös: urină |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urina
- matala muriseva tai koriseva ääni
- Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.
- Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.
- Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈurinɑ/
- tavutus: u‧ri‧na
Aiheesta muualla[muokkaa]
- urina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
urina
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta ura
Italia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
urina
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä urinare
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä urinare
Kroaatti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urina
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta urin
Latina[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | ūrīna | ūrīnae |
akkusatiivi | ūrīnam | ūrīnās |
genetiivi | ūrīnae | ūrīnārum |
datiivi | ūrīnae | ūrīnīs |
ablatiivi | ūrīnā | ūrīnīs |
ūrīna f. (1)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Portugali[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urina f. (monikko urinas)
Romania[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
urina
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Italian sanat
- Italian kielen substantiivit
- Italian verbien taivutusmuodot
- Kroaatin substantiivien taivutusmuodot
- Latinan sanat
- Latinan kielen substantiivit
- Portugalin sanat
- Portugalin kielen substantiivit
- Romanian sanat
- Romanian kielen verbit
- Suomen substantiivien taivutusmuodot