uppiniskaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uppiniskaisuus (40)
- se, että on uppiniskainen
- Äiti kyllä koetti sekä nuhteilla että kurilla saattaa heitä työhön ja ahkeruuteen, mutta heidän uppiniskaisuutensa oli jäykkä vastus kaikille hänen yrityksillensä. (A. Kivi)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uppiniskaisuus | uppiniskaisuudet |
| genetiivi | uppiniskaisuuden | uppiniskaisuuksien |
| partitiivi | uppiniskaisuutta | uppiniskaisuuksia |
| akkusatiivi | uppiniskaisuus; uppiniskaisuuden |
uppiniskaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uppiniskaisuudessa | uppiniskaisuuksissa |
| elatiivi | uppiniskaisuudesta | uppiniskaisuuksista |
| illatiivi | uppiniskaisuuteen | uppiniskaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uppiniskaisuudella | uppiniskaisuuksilla |
| ablatiivi | uppiniskaisuudelta | uppiniskaisuuksilta |
| allatiivi | uppiniskaisuudelle | uppiniskaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uppiniskaisuutena | uppiniskaisuuksina |
| translatiivi | uppiniskaisuudeksi | uppiniskaisuuksiksi |
| abessiivi | uppiniskaisuudetta | uppiniskaisuuksitta |
| instruktiivi | – | uppiniskaisuuksin |
| komitatiivi | – | uppiniskaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uppiniskaisuude- | |
| vahva vartalo | uppiniskaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
uppiniskaisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan uppiniskainen vartalosta uppiniskais- ja suffiksista -uus
Etymologia[muokkaa]
kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa vppiniskaisus)[1]
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on uppiniskainen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uppiniskaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.