unohdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

unohdus (39)[1]

  1. tila jossa jokin on unohdettu
    vajota unohduksiin, joutua unohduksiin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈunohdus/
  • tavutus: u‧noh‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi unohdus unohdukset
genetiivi unohduksen unohdusten
unohduksien
partitiivi unohdusta unohduksia
akkusatiivi unohdus;
unohduksen
unohdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi unohduksessa unohduksissa
elatiivi unohduksesta unohduksista
illatiivi unohdukseen unohduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi unohduksella unohduksilla
ablatiivi unohdukselta unohduksilta
allatiivi unohdukselle unohduksille
muut sijamuodot
essiivi unohduksena unohduksina
translatiivi unohdukseksi unohduksiksi
abessiivi unohduksetta unohduksitta
instruktiivi unohduksin
komitatiivi unohduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo unohdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
unohdus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • unohdus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39