unioni

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

unioni (6)[1]

  1. yhteenliittymä
  2. (matematiikka) kahden joukon alkioiden kokonaisuus, yhdiste

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi unioni unionit
genetiivi unionin unionien
unioneiden
unioneitten
(unionein)
partitiivi unionia unioneita
unioneja
akkusatiivi unioni; unionin unionit
Sisäpaikallissijat
inessiivi unionissa unioneissa
elatiivi unionista unioneista
illatiivi unioniin unioneihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi unionilla unioneilla
ablatiivi unionilta unioneilta
allatiivi unionille unioneille
Muut
essiivi unionina unioneina
translatiivi unioniksi unioneiksi
abessiivi unionitta unioneitta
instruktiivi unionein
komitatiivi unioneine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6