ummikko

Suomi

Adjektiivi

ummikko (4-A) (komparatiivi ummikompi, superlatiivi ummikoin) (taivutus [luo])

1. sellainen, joka taitaa vain omaa äidinkieltään

Ääntäminen

• IPA: /ˈumːikːo/
• tavutus: um‧mik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ummikko	ummikot
genetiivi	ummikon	ummikoiden ummikoitten ummikkojen
partitiivi	ummikkoa	ummikkoja ummikoita
akkusatiivi	ummikko; ummikon	ummikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ummikossa	ummikoissa
elatiivi	ummikosta	ummikoista
illatiivi	ummikkoon	ummikkoihin ummikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ummikolla	ummikoilla
ablatiivi	ummikolta	ummikoilta
allatiivi	ummikolle	ummikoille
muut sijamuodot
essiivi	ummikkona	ummikkoina
translatiivi	ummikoksi	ummikoiksi
abessiivi	ummikotta	ummikoitta
instruktiivi	–	ummikoin
komitatiivi	–	ummikkoine

Käännökset

1. joka taitaa vain omaa äidinkieltään

ruotsi: enspråkig

Aiheesta muualla

• ummikko Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

ummikko (4-A)

1. vain omaa äidinkieltään taitava ihminen