ulvoa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ulvoa (52) (taivutus[luo])

  1. pitää pitkää jatkuvaa ääntä kuten koirat ja sudet
    Koira ulvoo kuuta.
  2. (kuvaannollisesti) pitää kovaa ja korkeaa ääntä, myös tuulen aiheuttamista äänistä ja sireenistä
    Älä ulvo!
    Tuuli ulvoi nurkissa.
    Sireenit ulvovat tilanteen päättymistä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulʋoɑˣ/
  • tavutus: ul‧vo‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ulvoa Kielitoimiston sanakirjassa