uloke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈulokeˣ/
- tavutus: u‧lo‧ke
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uloke | ulokkeet |
| genetiivi | ulokkeen | ulokkeiden ulokkeitten |
| partitiivi | uloketta | ulokkeita |
| akkusatiivi | uloke; ulokkeen |
ulokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulokkeessa | ulokkeissa |
| elatiivi | ulokkeesta | ulokkeista |
| illatiivi | ulokkeeseen | ulokkeisiin ulokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulokkeella | ulokkeilla |
| ablatiivi | ulokkeelta | ulokkeilta |
| allatiivi | ulokkeelle | ulokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulokkeena | ulokkeina |
| translatiivi | ulokkeeksi | ulokkeiksi |
| abessiivi | ulokkeetta | ulokkeitta |
| instruktiivi | – | ulokkein |
| komitatiivi | – | ulokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uloket- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta ulko- (ulo- + -ke); käytössä 1800-luvun puolivälistä[2]
Käännökset[muokkaa]
1. keskiruumiista huomattavasti ulkoneva osa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uloke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.