ulettua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ulettua (52-C) (taivutus [luo])

  1. (murteellinen) ylettyä, yltää
  2. (murteellinen) ulottua

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulet̪ˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: u‧let‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ulettua Kielitoimiston sanakirjassa