uho

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uho (1)[1]

  1. mahtailu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuho/
  • tavutus: u‧ho

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uho uhot
genetiivi uhon uhojen
partitiivi uhoa uhoja
akkusatiivi uho;
uhon
uhot
sisäpaikallissijat
inessiivi uhossa uhoissa
elatiivi uhosta uhoista
illatiivi uhoon uhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uholla uhoilla
ablatiivi uholta uhoilta
allatiivi uholle uhoille
muut sijamuodot
essiivi uhona uhoina
translatiivi uhoksi uhoiksi
abessiivi uhotta uhoitta
instruktiivi uhoin
komitatiivi uhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uho Kielitoimiston sanakirjassa

Vepsä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uho (gen uhon, pl part uhoid)

  1. pyry, lumipyry, tiheä lumisade

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1