tyhmä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tyhmä (10) (komparatiivi tyhmempi, superlatiivi tyhmin) (taivutus[luo])
- (joskus halventava) tietämätön, vähä-älyinen tai ymmärtämätön
- Se mies on tyhmä kuin saapas.
- Pannaan rumin rumpuihin ja tyhmin bassoon.
- käytökseltään ajattelematon tai sopimaton
- Älä ole tyhmä, Eemeli!
- tyhmä temppu
- oletetusti käsittämätön tai liian yksinkertainen
- Tyhmä kysymys — mikä se on? – Tyhmiä kysymyksiä ei taida ollakaan.
- (tekniikka) sellainen, joka ei sisällä omaa käsittely- tai laskentakapasiteettia
- tyhmä pääte
- (lastenkieltä) inhottava, vastenmielinen; ikävä, hankala
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪yhmæ/
- tavutus: tyh‧mä
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. tietämätön, ymmärtämätön tai harjaantumaton
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: tyhmästi
- substantiivit: tyhmyily, tyhmyri, tyhmyys, tyhmäily
- verbit: tyhmentyä, tyhmentyä, tyhmentää, tyhmetä, tyhmistellä, tyhmistyä
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Sanonnat[muokkaa]
- ei tyhmä ole se, joka pyytää, vaan se, joka antaa
- tyhmästä päästä kärsii koko ruumis
Substantiivi[muokkaa]
tyhmä (10)
- henkilö, jota pidetään tyhmänä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tyhmä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Saarikivi, Janne: Uusia vanhoja sanoja. Sámit, sánit, sátnehámit, 2007, s. 325–347. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF).