tuutata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tuutata (73-C) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) antaa äänimerkki torvella tai summerilla, töötätä
    Eikö kuski tuutannut? Kyllä, mutta kuuro mies ei kuullut.
  2. (puhekieltä) syöttää ajatuksia, työntää agendaa
    Meille tuutataan joka mediasta, että Australian palot ovat seurausta ilmastonmuutoksesta. (Olli Pusa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uːt̪ɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: tuu‧ta‧ta

Etymologia[muokkaa]

  • [2]: alun perin "syöttää putken täydeltä", toisinaan käytettävä vaihtoehtoinen pruutata-sana myös viittaa syöttämiseen, työntämiseen, tyhjentämiseen

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuutata Kielitoimiston sanakirjassa