tuuli

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tuuli



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuuli (26)

  1. (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike
    Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
  2. (arkikieltä) olla jollakin tuulella olla jklla jonkinlainen mieliala
    Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tuuli tuulet
genetiivi tuulen tuulten
tuulien
partitiivi tuulta tuulia
akkusatiivi tuuli; tuulen tuulet
Sisäpaikallissijat
inessiivi tuulessa tuulissa
elatiivi tuulesta tuulista
illatiivi tuuleen tuuliin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tuulella tuulilla
ablatiivi tuulelta tuulilta
allatiivi tuulelle tuulille
Muut
essiivi tuulena
(tuulna)
tuulina
translatiivi tuuleksi tuuliksi
abessiivi tuuletta tuulitta
instruktiivi tuulin
komitatiivi tuuline-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

etelätuuli, itätuuli, koillistuuli, lounaistuuli, lounatuuli, länsituuli, maatuuli, merituuli, myötätuuli, pohjoistuuli, purjetuuli, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpuoli, tuulenpesä, tuulensuoja, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulilasi, tuulimittari, tuulimylly, tuulipuisto, tuulipusero, tuulipussi, tuulisukka, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivyöhyke, vastatuuli

Idiomit[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tuuli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla