tuuli
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
tuuli (23)
- paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike
- Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
- (arkikieltä) olla jollakin tuulella olla jklla jonkinlainen mieliala
- Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | tuuli | tuulet |
| genetiivi | tuulen | tuulten tuulien |
| partitiivi | tuulta | tuulia |
| akkusatiivi | tuuli; tuulen | tuulet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulessa | tuulissa |
| elatiivi | tuulesta | tuulista |
| illatiivi | tuuleen | tuuliin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulella | tuulilla |
| ablatiivi | tuulelta | tuulilta |
| allatiivi | tuulelle | tuulille |
| Muut | ||
| essiivi | tuulena | tuulina |
| translatiivi | tuuleksi | tuuliksi |
| abessiivi | tuuletta | tuulitta |
| instruktiivi | – | tuulin |
| komitatiivi | – | tuuline- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. ilmavirtaus
|
|
2. mieliala
[muokkaa] Liittyvät sanat
- Johdokset
- Yhdyssanat
[muokkaa] Idiomit
- Sanonnat
- tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva
Verbi
tuuli
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tuulla
