tuttu
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tuttu (1-C) (komparatiivi tutumpi, superlatiivi tutuin) (taivutus[luo])
- sellainen, jonka joku hyvin tuntee
- tuttu naapurusto, tuttu mies
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: tuttuus
Yhdyssanat[muokkaa]
hyvänpäiväntuttu, perhetuttu, puolituttu, tutunkauppa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuttu Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
- (puhekieltä) tuttava
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ut̪.t̪u/
- tavutus: tut‧tu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuttu | tutut |
| genetiivi | tutun | tuttujen |
| partitiivi | tuttua | tuttuja |
| akkusatiivi | tuttu; tutun |
tutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutussa | tutuissa |
| elatiivi | tutusta | tutuista |
| illatiivi | tuttuun | tuttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutulla | tutuilla |
| ablatiivi | tutulta | tutuilta |
| allatiivi | tutulle | tutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuttuna | tuttuina |
| translatiivi | tutuksi | tutuiksi |
| abessiivi | tututta | tutuitta |
| instruktiivi | – | tutuin |
| komitatiivi | – | tuttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tutu- | |
| vahva vartalo | tuttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tuttu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
- tunnettu, ystävä
- hyvänpäiväntuttu, perhetuttu, puolituttu, tuttuus, tutunkauppa, tutunnäköinen, tutunomainen, tutunomaisesti, tutunomaisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuttu Kielitoimiston sanakirjassa