tuttu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tuttu (1-C) (komparatiivi tutumpi, superlatiivi tutuin) (taivutus)

  1. sellainen, jonka joku hyvin tuntee
    tuttu naapurusto, tuttu mies

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuttu (1-C)

  1. (puhekieltä) tuttava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ut̪.t̪u/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tuttu tutut
genetiivi tutun tuttujen
(tuttuin)
partitiivi tuttua tuttuja
akkusatiivi tuttu; tutun tutut
Sisäpaikallissijat
inessiivi tutussa tutuissa
elatiivi tutusta tutuista
illatiivi tuttuun tuttuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tutulla tutuilla
ablatiivi tutulta tutuilta
allatiivi tutulle tutuille
Muut
essiivi tuttuna tuttuina
translatiivi tutuksi tutuiksi
abessiivi tututta tutuitta
instruktiivi tutuin
komitatiivi tuttuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]