tutkija

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Tutkija Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tutkija (12)

  1. ammatti, jonka harjoittajia löytyy esimerkiksi yliopistoista ja tutkimuslaitoksista
    Minna on töissä tutkijana VTT:llä.
  2. laajemmin jotakin asiaa erittelevä tai selvittävä henkilö
    Rikostutkija Usko Pylkkänen on varma, että syyllinen löytyy.
    Tätä asiaa selvittelemään tarvitaan nyt pari tutkijaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tutkija tutkijat
genetiivi tutkijan tutkijoiden
tutkijoitten
(tutkijain)
partitiivi tutkijaa tutkijoita
akkusatiivi tutkija; tutkijan tutkijat
Sisäpaikallissijat
inessiivi tutkijassa tutkijoissa
elatiivi tutkijasta tutkijoista
illatiivi tutkijaan tutkijoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tutkijalla tutkijoilla
ablatiivi tutkijalta tutkijoilta
allatiivi tutkijalle tutkijoille
Muut
essiivi tutkijana tutkijoina
translatiivi tutkijaksi tutkijoiksi
abessiivi tutkijatta tutkijoitta
instruktiivi tutkijoin
komitatiivi tutkijoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdettu suomen kielen verbistä tutkia

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]