turmeleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
turmeleminen (38)
- joltakin arvon tai arvokkuuden tuhoaminen tai riistäminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turmeleminen | turmelemiset |
| genetiivi | turmelemisen | turmelemisten turmelemisien |
| partitiivi | turmelemista | turmelemisia |
| akkusatiivi | turmeleminen; turmelemisen |
turmelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turmelemisessa | turmelemisissa |
| elatiivi | turmelemisesta | turmelemisista |
| illatiivi | turmelemiseen | turmelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turmelemisella | turmelemisilla |
| ablatiivi | turmelemiselta | turmelemisilta |
| allatiivi | turmelemiselle | turmelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turmelemisena (turmelemisna) |
turmelemisina |
| translatiivi | turmelemiseksi | turmelemisiksi |
| abessiivi | turmelemisetta | turmelemisitta |
| instruktiivi | – | turmelemisin |
| komitatiivi | – | turmelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turmelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turmelemis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä turmella