turhuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

turhuus (40)[1]

  1. se, että on turha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi turhuus turhuudet
genetiivi turhuuden turhuuksien
partitiivi turhuutta turhuuksia
akkusatiivi turhuus; turhuuden turhuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi turhuudessa turhuuksissa
elatiivi turhuudesta turhuuksista
illatiivi turhuuteen turhuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi turhuudella turhuuksilla
ablatiivi turhuudelta turhuuksilta
allatiivi turhuudelle turhuuksille
Muut
essiivi turhuutena turhuuksina
translatiivi turhuudeksi turhuuksiksi
abessiivi turhuudetta turhuuksitta
instruktiivi turhuuksin
komitatiivi turhuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan turha vartalosta turh- ja takaliitteestä -uus

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40