turha
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
turha (10) (komparatiivi turhempi, superlatiivi turhin) (taivutus[luo])
- sellainen, jota ei tarvita mihinkään tai johonkin tarkoitukseen; sellainen, joka tai mikä on hyödytön tai hyödytöntä
- Turhaa ostaa koko ajan lisää turhaa tavaraa.
- Kuule plikka, se on niin, et turha itkeä jälkikätehen, kun pullat on jo uunis!
- Kaikki hänen ponnistelunsa osoittautuivat turhiksi.
- Suomen turhin julkkis.
- Voiko olla turhempaa?
- (paheksuvassa merkityksessä) jossakin tilanteessa kohtuuton ja loukkaava
- Eikö tuo ollut aivan turha kommentti?
- Tuo nyt oli aivan turhaa!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪urhɑ/
- tavutus: tur‧ha
Käännökset[muokkaa]
2. kohtuuton, liiallinen, loukkaava
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: turhamainen, turhanpäiväinen
- adverbit: turhaan
- substantiivit: turhuus
- verbit: turhaantua, turhautua, turhentaa
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
turha julkkis, turhanpäiten, turhantarkka, turhantärkeä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- turha Kielitoimiston sanakirjassa