tupsu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tupsu (1)[1]

  1. kimppumainen joukko karvoja, heiniä tms.
    Ilveksen tunnistaa lyhyestä hännästä ja korvien tupsuista.
    hiustupsu, parrantupsu, heinätupsu
  2. (tekstiilikoriste) tuuhea kimppu lankoja jotka on yläpäästään sidottu; päähineen pyöreä pehmeä pallomainen koriste
    Tyynyn kulmissa on tupsut.
    Verhon reunaa koristaa ylväs tupsunauha.
    Pipon päällä on tupsu.
  3. tupsujen (Scadoxus) suvun kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪upsu/
  • tavutus: tup‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tupsu tupsut
genetiivi tupsun tupsujen
partitiivi tupsua tupsuja
akkusatiivi tupsu;
tupsun
tupsut
sisäpaikallissijat
inessiivi tupsussa tupsuissa
elatiivi tupsusta tupsuista
illatiivi tupsuun tupsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tupsulla tupsuilla
ablatiivi tupsulta tupsuilta
allatiivi tupsulle tupsuille
muut sijamuodot
essiivi tupsuna tupsuina
translatiivi tupsuksi tupsuiksi
abessiivi tupsutta tupsuitta
instruktiivi tupsuin
komitatiivi tupsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tupsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avaintupsu, hiustupsu, koristetupsu, lankatupsu, tupsukoriste, tupsukorva, tupsulakki, tupsunauha, tupsupää, tupsureunus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tupsu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1