tupa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
- (sodankäynti) miehistötupa
- vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus
- Oma tupa, oma lupa!
- Matti ja Maija salvoivat hirsistä aluksi pienen tuvan, jota käytettäisiin myöhemmin saunana.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪upɑ/, [ˈt̪ʷupɑ̝]
- tavutus: tu‧pa
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tupa | tuvat |
genetiivi | tuvan | tupien (tupain) |
partitiivi | tupaa | tupia |
akkusatiivi | tupa; tuvan |
tuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuvassa | tuvissa |
elatiivi | tuvasta | tuvista |
illatiivi | tupaan | tupiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuvalla | tuvilla |
ablatiivi | tuvalta | tuvilta |
allatiivi | tuvalle | tuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tupana | tupina |
translatiivi | tuvaksi | tuviksi |
abessiivi | tuvatta | tuvitta |
instruktiivi | – | tuvin |
komitatiivi | – | tupine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tuva- | |
vahva vartalo | tupa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
|
2. sodankäynti
Ks. miehistötupa |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: tupalainen
Yhdyssanat[muokkaa]
autiotupa, hollitupa, karjatupa, käräjätupa, lakitupa, leivintupa, miehistötupa, mäkitupa, oluttupa, pesutupa, pyykkitupa, renkitupa, takkatupa, taukotupa, teetupa, tietotupa, tunturitupa, tupailta, tupajumi, tupajäärä, tupakeittiö, tupatarkastus, tuulentupa, työtupa, varaustupa, vartiotupa, vuokratupa, väentupa, yhteistupa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tupa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.