tuomita

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tuomita (69) (taivutus)

Wikipedia
Katso artikkeli Tuomio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (oikeustiede) antaa tuomio
    Hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen.
  2. paheksua, pitää pahana
    Teko on tuomittu kaikkialla maailmassa.
  3. (kuvaannollisesti) olla jkn pakko tehdä jtak
    Hänet on tuomittu elämään yksin.
  4. toimia tuomarina pelissä, tuomaroida

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uo̯mit̪ɑˣ/
  • tavutus: tuo‧mi‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • tuhoon tuomittu
    1. varmasti epäonnistuva
      Viipurin puolustus kesällä 1944 oli tuhoon tuomittu yritys. (demokraatti.fi)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuomita Kielitoimiston sanakirjassa