tuomari

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuomari (6)

  1. henkilö, jolla on oikeus käyttää tuomiovaltaa; tuomioistuimen jäsen
  2. (urheilu) erotuomari

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tuomari tuomarit
genetiivi tuomarin tuomarien
tuomareiden
tuomareitten
(tuomarein)
partitiivi tuomaria tuomareita
tuomareja
akkusatiivi tuomari; tuomarin tuomarit
Sisäpaikallissijat
inessiivi tuomarissa tuomareissa
elatiivi tuomarista tuomareista
illatiivi tuomariin tuomareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tuomarilla tuomareilla
ablatiivi tuomarilta tuomareilta
allatiivi tuomarille tuomareille
Muut
essiivi tuomarina tuomareina
translatiivi tuomariksi tuomareiksi
abessiivi tuomaritta tuomareitta
instruktiivi tuomarein
komitatiivi tuomareine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

tuomarihäviö, tuomarinjäävi, tuomarinohjeet, tuomarintoimi, tuomarinvala, tuomarinvirka, tuomaripallo, tuomaripeli, tuomaripiste, tuomaritappio, tuomaritorni, tuomarivirhe, tuomariääni

arvostelutuomari, erotuomari, herastuomari, hyppytuomari, kehätuomari, kihlakunnantuomari, kiinteistötuomari, käräjätuomari, linjatuomari, maalituomari, maallikkotuomari, makutuomari, mattotuomari, palkintotuomari, pelituomari, pesätuomari, pistetuomari, päätuomari, ratatuomari, rauhantuomari, sotatuomari, tapaintuomari, varatuomari, ylituomari

Aiheesta muualla[muokkaa]