tunturi

Suomi

Substantiivi

tunturi

1. varsinkin Fennoskandian maaperässä mannerjään peitossa olleella alueella metsärajan yläpuolelle kohoava vuori. Paikallisesti erityyppisille tuntureille on omia nimityksiä.

Käännökset

englanti: fell, mountain ranska: montagne f.

Liittyvät sanat

• kero, paljakka, tunturialue, tunturikoivu, vaara
• laki, tunturinlaki