tunnustelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tunnustelija (12)
- henkilö, joka tunnustelee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnustelija | tunnustelijat |
| genetiivi | tunnustelijan | tunnustelijoiden tunnustelijoitten (tunnustelijain) |
| partitiivi | tunnustelijaa | tunnustelijoita |
| akkusatiivi | tunnustelija; tunnustelijan |
tunnustelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnustelijassa | tunnustelijoissa |
| elatiivi | tunnustelijasta | tunnustelijoista |
| illatiivi | tunnustelijaan | tunnustelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnustelijalla | tunnustelijoilla |
| ablatiivi | tunnustelijalta | tunnustelijoilta |
| allatiivi | tunnustelijalle | tunnustelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnustelijana | tunnustelijoina |
| translatiivi | tunnustelijaksi | tunnustelijoiksi |
| abessiivi | tunnustelijatta | tunnustelijoitta |
| instruktiivi | – | tunnustelijoin |
| komitatiivi | – | tunnustelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnustelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka tunnustelee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tunnustelija Kielitoimiston sanakirjassa