tunnustaminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnustaminen (38)

  1. (oikeustiede) kanteen oikeaksi myöntäminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnustaminen tunnustamiset
genetiivi tunnustamisen tunnustamisten
tunnustamisien
partitiivi tunnustamista tunnustamisia
akkusatiivi tunnustaminen;
tunnustamisen
tunnustamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnustamisessa tunnustamisissa
elatiivi tunnustamisesta tunnustamisista
illatiivi tunnustamiseen tunnustamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnustamisella tunnustamisilla
ablatiivi tunnustamiselta tunnustamisilta
allatiivi tunnustamiselle tunnustamisille
muut sijamuodot
essiivi tunnustamisena
(tunnustamisna)
tunnustamisina
translatiivi tunnustamiseksi tunnustamisiksi
abessiivi tunnustamisetta tunnustamisitta
instruktiivi tunnustamisin
komitatiivi tunnustamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnustamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tunnustamis-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tunnustaminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infiniiti verbistä tunnustaa