tunnollinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tunnollinen (38) (komparatiivi tunnollisempi, superlatiivi tunnollisin) (taivutus[luo])

  1. joka suorittaa tehtävänsä tai velvollisuutensa huolellisesti ja/tai kantaa omantunnon tuskia (oikeasti tai kuvitellusti) huonosta suorituksesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unːolˌlinen/
  • tavutus: tun‧nol‧li‧nen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]