tunnelma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnelma (10)[1]

  1. se, minkälaisia tunteita tilanne herättää henkilössä ja ympäristössä välittyvät tunteet
    surullinen tunnelma
    innostunut tunnelma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unːelmɑ/
  • tavutus: tun‧nel‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnelma tunnelmat
genetiivi tunnelman tunnelmien
(tunnelmain)
partitiivi tunnelmaa tunnelmia
akkusatiivi tunnelma;
tunnelman
tunnelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnelmassa tunnelmissa
elatiivi tunnelmasta tunnelmista
illatiivi tunnelmaan tunnelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnelmalla tunnelmilla
ablatiivi tunnelmalta tunnelmilta
allatiivi tunnelmalle tunnelmille
muut sijamuodot
essiivi tunnelmana tunnelmina
translatiivi tunnelmaksi tunnelmiksi
abessiivi tunnelmatta tunnelmitta
instruktiivi tunnelmin
komitatiivi tunnelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arkitunnelma, hautajaistunnelma, joulutunnelma, juhlatunnelma, karnevaalitunnelma, markkinatunnelma, painajaistunnelma, paniikkitunnelma, sunnuntaitunnelma, tunnelmamusiikki, tunnelmavalaistus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10