tunkeilija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tunkeilija (12)
- henkilö, joka tunkeilee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uŋkei̯ˌlijɑ/
- tavutus: tun‧kei‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkeilija | tunkeilijat |
| genetiivi | tunkeilijan | tunkeilijoiden tunkeilijoitten (tunkeilijain) |
| partitiivi | tunkeilijaa | tunkeilijoita |
| akkusatiivi | tunkeilija; tunkeilijan |
tunkeilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkeilijassa | tunkeilijoissa |
| elatiivi | tunkeilijasta | tunkeilijoista |
| illatiivi | tunkeilijaan | tunkeilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkeilijalla | tunkeilijoilla |
| ablatiivi | tunkeilijalta | tunkeilijoilta |
| allatiivi | tunkeilijalle | tunkeilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkeilijana | tunkeilijoina |
| translatiivi | tunkeilijaksi | tunkeilijoiksi |
| abessiivi | tunkeilijatta | tunkeilijoitta |
| instruktiivi | – | tunkeilijoin |
| komitatiivi | – | tunkeilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunkeilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka tunkeilee
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tunkeilija Kielitoimiston sanakirjassa