tulkka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tulkka (10-A)[1]

  1. (esim. kärryn) pyörän rummun sisässä oleva metallinen putkimainen rengas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ulkːɑ/
  • tavutus: tulk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulkka tulkat
genetiivi tulkan tulkkien
(tulkkain)
partitiivi tulkkaa tulkkia
akkusatiivi tulkka;
tulkan
tulkat
sisäpaikallissijat
inessiivi tulkassa tulkissa
elatiivi tulkasta tulkista
illatiivi tulkkaan tulkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulkalla tulkilla
ablatiivi tulkalta tulkilta
allatiivi tulkalle tulkille
muut sijamuodot
essiivi tulkkana tulkkina
translatiivi tulkaksi tulkiksi
abessiivi tulkatta tulkitta
instruktiivi tulkin
komitatiivi tulkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tulka-
vahva vartalo tulkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tulkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A