tuijottava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tuijottava (10) (komparatiivi tuijottavampi, superlatiivi tuijottavin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka tuijottaa, katsoo hellittämättä
- Onpa tuolla naisella tuijottava katse.
- Mitä tuo tänne tuijottava mies aikoo?
Käännökset[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuijottava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuijottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuijottava | tuijottavat |
| genetiivi | tuijottavan | tuijottavien (tuijottavain) |
| partitiivi | tuijottavaa | tuijottavia |
| akkusatiivi | tuijottava; tuijottavan | tuijottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuijottavassa | tuijottavissa |
| elatiivi | tuijottavasta | tuijottavista |
| illatiivi | tuijottavaan | tuijottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuijottavalla | tuijottavilla |
| ablatiivi | tuijottavalta | tuijottavilta |
| allatiivi | tuijottavalle | tuijottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuijottavana | tuijottavina |
| translatiivi | tuijottavaksi | tuijottaviksi |
| abessiivi | tuijottavatta | tuijottavitta |
| instruktiivi | – | tuijottavin |
| komitatiivi | – | tuijottavine |