toveruus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toveruus (40)

  1. se, että on toveri; toverina oleminen; toverien välinen suhde

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oʋeruːs/
  • tavutus: to‧ve‧ruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toveruus toveruudet
genetiivi toveruuden toveruuksien
partitiivi toveruutta toveruuksia
akkusatiivi toveruus;
toveruuden
toveruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi toveruudessa toveruuksissa
elatiivi toveruudesta toveruuksista
illatiivi toveruuteen toveruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toveruudella toveruuksilla
ablatiivi toveruudelta toveruuksilta
allatiivi toveruudelle toveruuksille
muut sijamuodot
essiivi toveruutena toveruuksina
translatiivi toveruudeksi toveruuksiksi
abessiivi toveruudetta toveruuksitta
instruktiivi toveruuksin
komitatiivi toveruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toveruude-
vahva vartalo toveruute-
konsonantti-
vartalo
toveruut-

Etymologia[muokkaa]

sanan toveri vartalosta tover- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

toveruussuhde

Aiheesta muualla[muokkaa]