tosin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tosin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta tosi
  2. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta tosi

Adverbi[muokkaa]

tosin

  1. ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua
    Annalla ja Antonilla oli kuusi lasta, vanhimmat tosin olivat jo aikuisia.
    Vaimon mustasukkaisuus oli käynyt niin sietämättömäksi, että hän oli päätynyt eroon – ei tosin viralliseen avioeroon.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪osin/
  • tavutus: to‧sin

Etymologia[muokkaa]

tosi-sanan instruktiivi[1]

Käännökset[muokkaa]

1. ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tosin Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tosin&oldid=4243660”