tornitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tornitus (39)
- (shakki) erikoissiirto, jossa siiretään samalla vuorolla kuningasta ja tornia
- Tornituksessa siirretään ensin kuningasta kaksi ruutua.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ornit̪us/
- tavutus: tor‧ni‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tornitus | tornitukset |
| genetiivi | tornituksen | tornitusten tornituksien |
| partitiivi | tornitusta | tornituksia |
| akkusatiivi | tornitus; tornituksen |
tornitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tornituksessa | tornituksissa |
| elatiivi | tornituksesta | tornituksista |
| illatiivi | tornitukseen | tornituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tornituksella | tornituksilla |
| ablatiivi | tornitukselta | tornituksilta |
| allatiivi | tornitukselle | tornituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tornituksena | tornituksina |
| translatiivi | tornitukseksi | tornituksiksi |
| abessiivi | tornituksetta | tornituksitta |
| instruktiivi | – | tornituksin |
| komitatiivi | – | tornituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tornitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tornitus- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tornitus Kielitoimiston sanakirjassa