toiveajattelu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toiveajattelu
- mahdolliseksi tai varmaksi ajattelu, vaikka toteutuminen on hyvin epätodennäköistä; ajattelua, jossa ylikorostetaan onnistumisen mahdollisuutta tai suhtaudutaan tulevaisuuteen yltiöpositiivisesti, ehkä lupaillaan kaikenlaista hyvää tapahtuvan tulevaisuudessa
- Keskeisestä vaatimuksesta luovutaan ja samalla puhutaan höttöistä toiveajattelua ikääntyneiden kohtelun parantamisesta.
- Hän huomauttaa samalla, että nämä ehdotukset ovat lähinnä toiveajattelua.
- argumentaatio, jossa väitteet perustuvat siihen, että henkilö toivoo niiden olevan halutun asiaintilan mukaisia; argumentaatiovirhe, jossa nähdään asiat sellaisina kuin ne haluttaisiin olevan sen sijaan, että nähtäisiin ne sellaisina kuin ne ovat
- Väite ”maailmassa ei ole uskonnollisia ihmisiä” on esittäjänsä toiveajattelua.
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista toive ja ajattelu
Käännökset[muokkaa]
1. mahdolliseksi tai varmaksi ajattelu, vaikka toteutuminen on hyvin epätodennäköistä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toiveajattelu Kielitoimiston sanakirjassa