tohelo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tohelo (2)

  1. (arkikieltä) höperö ihminen
    Tuo tohelo ei osaa hoitaa asioitaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tohelo tohelot
genetiivi tohelon tohelojen
toheloiden
toheloitten
(toheloin)
partitiivi toheloa toheloita
toheloja
akkusatiivi tohelo; tohelon tohelot
Sisäpaikallissijat
inessiivi tohelossa toheloissa
elatiivi tohelosta toheloista
illatiivi toheloon toheloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tohelolla toheloilla
ablatiivi tohelolta toheloilta
allatiivi tohelolle toheloille
Muut
essiivi tohelona toheloina
translatiivi toheloksi toheloiksi
abessiivi tohelotta toheloitta
instruktiivi toheloin
komitatiivi toheloine-
+ omistusliite