tiinu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- yleensä kimmestä valmistettu kannellinen astia varsinkin elintarvikkeiden säilytystä varten
- Tiinuun säilöttiin syksyllä lahdattujen sikojen ja lampaiden lihaa, joka säilyi tiinussa hyvin suolattuna talven yli. Myös leipätaikinaa saatettiin tiinussa vaivata.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪iːnu/
- tavutus: tii‧nu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tiinu | tiinut |
genetiivi | tiinun | tiinujen |
partitiivi | tiinua | tiinuja |
akkusatiivi | tiinu; tiinun |
tiinut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tiinussa | tiinuissa |
elatiivi | tiinusta | tiinuista |
illatiivi | tiinuun | tiinuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tiinulla | tiinuilla |
ablatiivi | tiinulta | tiinuilta |
allatiivi | tiinulle | tiinuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tiinuna | tiinuina |
translatiivi | tiinuksi | tiinuiksi |
abessiivi | tiinutta | tiinuitta |
instruktiivi | – | tiinuin |
komitatiivi | – | tiinuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tiinu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tiinu Kielitoimiston sanakirjassa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kalatiinu, lihatiinu, läskitiinu, parkkitiinu, puolukkatiinu, taikinatiinu, voitiinu
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1