tiheys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiheys (40)[1]

  1. (fysiikka) suure, joka ilmaisee kappaleen massan suhteessa sen tilavuuteen; tunnus on ρ (rhoo)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪iheys/ tai /ˈt̪ihey̯s/
  • tavutus: ti‧he‧ys / ti‧heys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiheys tiheydet
genetiivi tiheyden tiheyksien
partitiivi tiheyttä tiheyksiä
akkusatiivi tiheys;
tiheyden
tiheydet
sisäpaikallissijat
inessiivi tiheydessä tiheyksissä
elatiivi tiheydestä tiheyksistä
illatiivi tiheyteen tiheyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiheydellä tiheyksillä
ablatiivi tiheydeltä tiheyksiltä
allatiivi tiheydelle tiheyksille
muut sijamuodot
essiivi tiheytenä tiheyksinä
translatiivi tiheydeksi tiheyksiksi
abessiivi tiheydettä tiheyksittä
instruktiivi tiheyksin
komitatiivi tiheyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiheyde-
vahva vartalo tiheyte-
konsonantti-
vartalo
tiheyt-

Etymologia[muokkaa]

tiheä + -ys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

asukastiheys, asumistiheys, irtotiheys, kasvutiheys, kiintotiheys, kylvötiheys, liikennetiheys, lyöntitiheys, neuletiheys, valotiheys, väestöntiheys, väestötiheys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tiheys Kielitoimiston sanakirjassa
  • tiheys Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40