tiheikkö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiheikkö (4-A)[1]

  1. tiheäkasvuinen alue (esimerkiksi metsässä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ihei̯kːø/
  • tavutus: ti‧heik‧kö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiheikkö tiheiköt
genetiivi tiheikön tiheiköiden
tiheiköitten
tiheikköjen
partitiivi tiheikköä tiheikköjä
tiheiköitä
akkusatiivi tiheikkö;
tiheikön
tiheiköt
sisäpaikallissijat
inessiivi tiheikössä tiheiköissä
elatiivi tiheiköstä tiheiköistä
illatiivi tiheikköön tiheikköihin
tiheiköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiheiköllä tiheiköillä
ablatiivi tiheiköltä tiheiköiltä
allatiivi tiheikölle tiheiköille
muut sijamuodot
essiivi tiheikkönä tiheikköinä
tiheiköinä
translatiivi tiheiköksi tiheiköiksi
abessiivi tiheiköttä tiheiköittä
instruktiivi tiheiköin
komitatiivi tiheikköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiheikö-
vahva vartalo tiheikkö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A