temps

Ranska

Substantiivi

temps m. (monikko temps)

1. aika (myös urheilussa)
2. aikakausi, ajanjakso, ajankohta
3. (musiikki) tahti
4. (kielitiede) aikamuoto
5. (ilmatiede) sää

   Le temps est beau, car il n'a pas plu.

   Sää on kaunis, koska ei satanut.

Ääntäminen

• IPA: tɑ̃, sidonnassa:
• IPA: tɑ̃z

Liittyvät sanat

• temps solaire

Idiomit

• dans un premier temps – aluksi
• de temps en temps (
• IPA: də tɑ̃z ɑ̃ tɑ̃) – aika ajoin, välillä, silloin tällöin