tavoittelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tavoittelija (12)
- henkilö, joka tavoittelee jotakin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tavoittelija | tavoittelijat |
| genetiivi | tavoittelijan | tavoittelijoiden tavoittelijoitten (tavoittelijain) |
| partitiivi | tavoittelijaa | tavoittelijoita |
| akkusatiivi | tavoittelija; tavoittelijan |
tavoittelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavoittelijassa | tavoittelijoissa |
| elatiivi | tavoittelijasta | tavoittelijoista |
| illatiivi | tavoittelijaan | tavoittelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavoittelijalla | tavoittelijoilla |
| ablatiivi | tavoittelijalta | tavoittelijoilta |
| allatiivi | tavoittelijalle | tavoittelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tavoittelijana | tavoittelijoina |
| translatiivi | tavoittelijaksi | tavoittelijoiksi |
| abessiivi | tavoittelijatta | tavoittelijoitta |
| instruktiivi | – | tavoittelijoin |
| komitatiivi | – | tavoittelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tavoittelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka tavoittelee jotakin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tavoittelija Kielitoimiston sanakirjassa