tauko

Suomi

Substantiivi

tauko (1-D)

1. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
2. (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
3. (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko

Käännökset

1. keskeytys

englanti: break

puola: przerwa, pauza saksa: Pause tšekki: přestávka f., pauza valkovenäjä: паўза f.

2. musiikki

englanti: rest italia: pausa f. ranska: pause f.

ruotsi: paus yl. saksa: Pause f.

3. fonetiikka

englanti: pause

saksa: Pause f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (keskeytys) breikki, paussi, puoliaika, väliaika

Johdokset

• verbit: tauota

Yhdyssanat

• kahvitauko, ruokatauko, tulitauko