tauko

Suomi

Substantiivi

tauko (1-D)

1. (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
2. (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko
3. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
4. levähdystauko

Käännökset

1. musiikki

englanti: rest

saksa: Pause f.

2. fonetiikka

englanti: pause

saksa: Pause f.

3. keskeytys

englanti: break

puola: przerwa, pauza saksa: Pause tšekki: přestávka f., pauza valkovenäjä: паўза f.

Liittyvät sanat

• breikki, fermaatti, paussi, puoliaika, taukomerkki, väliaika
• kahvitauko, ruokailutauko, talvitauko, tulitauko