tarot
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- alkujaan italialainen kolmen hengen korttipeli, jossa käytetään erityistä 78 kortin pakkaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑrot̪/
- tavutus: ta‧rot
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarot | tarotit |
| genetiivi | tarotin | tarotien (tarotein) |
| partitiivi | tarotia | taroteja |
| akkusatiivi | tarot; tarotin |
tarotit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarotissa | taroteissa |
| elatiivi | tarotista | taroteista |
| illatiivi | tarotiin | taroteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarotilla | taroteilla |
| ablatiivi | tarotilta | taroteilta |
| allatiivi | tarotille | taroteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarotina | taroteina |
| translatiivi | tarotiksi | taroteiksi |
| abessiivi | tarotitta | taroteitta |
| instruktiivi | – | tarotein |
| komitatiivi | – | taroteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taroti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tarot Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
tarot
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta taro
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta taro
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5