tarkkailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarkkailu (2)[1]

  1. järjestelmällinen havainnointi tai seuranta
    Olla tarkkailun alaisena.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯lu/
  • tavutus: tark‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkailu tarkkailut
genetiivi tarkkailun tarkkailujen
tarkkailuiden
tarkkailuitten
partitiivi tarkkailua tarkkailuita
tarkkailuja
akkusatiivi tarkkailu;
tarkkailun
tarkkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkailussa tarkkailuissa
elatiivi tarkkailusta tarkkailuista
illatiivi tarkkailuun tarkkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkailulla tarkkailuilla
ablatiivi tarkkailulta tarkkailuilta
allatiivi tarkkailulle tarkkailuille
muut sijamuodot
essiivi tarkkailuna tarkkailuina
translatiivi tarkkailuksi tarkkailuiksi
abessiivi tarkkailutta tarkkailuitta
instruktiivi tarkkailuin
komitatiivi tarkkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

verbistä tarkkailla

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

itsetarkkailu, kameratarkkailu, karjantarkkailu, laaduntarkkailu, takkailujakso, tarkkailuasema, tarkkailukilpailu, tarkkailulaite, tarkkailuluokka, vaalitarkkailu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2