tarkastaja

Suomi

Substantiivi

tarkastaja (10)

1. henkilö, joka tarkastaa jotakin, suorittaa tarkastuksen tai tarkistuksen

   kielentarkastaja tutkii, onko tekstin kieli virheetöntä ja sujuvaa

2. virkanimikkeissä yhdyssanojen tai sanaliittojen jälkimmäisenä osana

   verotarkastaja, tullitarkastaja, tilintarkastaja

Käännökset

englanti: inspector espanja: inspector m. romania: inspector m.

ruotsi: inspektör, kontrollör, granskare

Liittyvät sanat

• tarkastaa
• tarkistaa
• tarkastella