tapailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapailu (2)

  1. tapaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑi̯lu/
  • tavutus: ta‧pai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapailu tapailut
genetiivi tapailun tapailujen
tapailuiden
tapailuitten
partitiivi tapailua tapailuita
tapailuja
akkusatiivi tapailu;
tapailun
tapailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tapailussa tapailuissa
elatiivi tapailusta tapailuista
illatiivi tapailuun tapailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapailulla tapailuilla
ablatiivi tapailulta tapailuilta
allatiivi tapailulle tapailuille
muut sijamuodot
essiivi tapailuna tapailuina
translatiivi tapailuksi tapailuiksi
abessiivi tapailutta tapailuitta
instruktiivi tapailuin
komitatiivi tapailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tapailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

säveltapailu, tapailunimi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tapailu Kielitoimiston sanakirjassa