tapaaminen

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapaaminen (38)[1]

  1. kohtaaminen kasvokkain, yleensä ennalta sovitusti
  2. järjestetty tilaisuus mielipiteiden vaihtoa varten
    Valtioiden päämiehillä oli tapaaminen, josta he antoivat yhteisen kommunikean.
    En ehdi tulla lounaalle, minulla on tapaaminen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tapaaminen tapaamiset
genetiivi tapaamisen tapaamisten
tapaamisien
partitiivi tapaamista tapaamisia
akkusatiivi tapaaminen; tapaamisen tapaamiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi tapaamisessa tapaamisissa
elatiivi tapaamisesta tapaamisista
illatiivi tapaamiseen tapaamisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tapaamisella tapaamisilla
ablatiivi tapaamiselta tapaamisilta
allatiivi tapaamiselle tapaamisille
Muut
essiivi tapaamisena tapaamisina
translatiivi tapaamiseksi tapaamisiksi
abessiivi tapaamisetta tapaamisitta
instruktiivi tapaamisin
komitatiivi tapaamisine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tapaaminen

  1. (taivutusmuoto) teonnimi verbistä tavata

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38