takila

Wikisanakirjasta
Viikinkilaivan takila ja purje

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

takila (13)

  1. (merenkulku) mastot ja muu välineistö, jonka varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑ.ki.lɑ/
  • tavutus: ta‧ki‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi takila takilat
genetiivi takilan takiloiden
takiloitten
takilojen
(takilain)
partitiivi takilaa takiloita
takiloja
akkusatiivi takila;
takilan
takilat
sisäpaikallissijat
inessiivi takilassa takiloissa
elatiivi takilasta takiloista
illatiivi takilaan takiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi takilalla takiloilla
ablatiivi takilalta takiloilta
allatiivi takilalle takiloille
muut sijamuodot
essiivi takilana takiloina
translatiivi takilaksi takiloiksi
abessiivi takilatta takiloitta
instruktiivi takiloin
komitatiivi takiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo takila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ptkittäistakila

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • takila Kielitoimiston sanakirjassa