taivutus

Suomi

Substantiivi

taivutus (39)

1. (tekniikka) valmistusmenetelmä, jossa kappaleeseen tehdään taivuttamalla pysyviä muodonmuutoksia
2. (kielitiede) sanojen muokkaamista käyttökohteen, aseman lauseessa, tai merkitysopin edellyttämään muotoon
3. (voimistelu) ojentamiselle vastakkainen voimisteluliike

   Oikeanlainen käsivarren taivutus saa aikaan sulavuuden vaikutelman.

Ääntäminen

• IPA: [ˈt̪ɑ̝iʋuˌt̪us]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	taivutus	taivutukset
genetiivi	taivutuksen	taivutusten taivutuksien
partitiivi	taivutusta	taivutuksia
akkusatiivi	taivutus; taivutuksen	taivutukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi	taivutuksessa	taivutuksissa
elatiivi	taivutuksesta	taivutuksista
illatiivi	taivutukseen	taivutuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	taivutuksella	taivutuksilla
ablatiivi	taivutukselta	taivutuksilta
allatiivi	taivutukselle	taivutuksille
Muut
essiivi	taivutuksena	taivutuksina
translatiivi	taivutukseksi	taivutuksiksi
abessiivi	taivutuksetta	taivutuksitta
instruktiivi	–	taivutuksin
komitatiivi	–	taivutuksine- + omistusliite

Käännökset

1. tekniikka

hollanti: zetten

2. kielitiede

ruotsi: böjning

turkki: bükün viro: (nominin) käänamine, (verbin) pööramine

[[ylä|3.|voimistelu}} | width="1%" | | valign="top" bgcolor="f0f8ff" width="48%" style="padding-left: 0.5em; color:black; background-color: #f0f8ff;" | |}

Liittyvät sanat

• deklinaatio
• konjugaatio
• taivuttaa

Yhdyssanat

pääntaivutus, taivutusasento, taivutusjännitys, taivutuskoe, taivutuskoje, taivutuskone, taivutuskulma, taivutusliike, taivutusmomentti, taivutusmuoto, taivutuspihdit, taivutuspääte, taivutusrasitus, taivutussuunta, taivutustapa, taivutustyö, taivutusvartalo, taivutusverso, taivutusväistö, vartalontaivutus