taite
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- taitettaessa syntynyt levymäisen esineen viivamainen taittuman kohta
- (musiikki) sikermän perusosa
- Taitteeseen sisältyy tavallisesti yksi lauseke mahdollisine kertauksineen ja muunteluineen.
- (ajasta) kahden eri ajanjakson siirtymävaihe
- Realismi hivuttautui Suomeen vasta norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmien kautta 1880-luvun taitteessa.
- Teollisuudeksi laskettavaa toimintaa ei 1800-ja 1900-luvun taitteessa Kannaksella ollut kovin paljon.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪eˣ/
- tavutus: tai‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taite | taitteet |
| genetiivi | taitteen | taitteiden taitteitten |
| partitiivi | taitetta | taitteita |
| akkusatiivi | taite; taitteen |
taitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taitteessa | taitteissa |
| elatiivi | taitteesta | taitteista |
| illatiivi | taitteeseen | taitteisiin taitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taitteella | taitteilla |
| ablatiivi | taitteelta | taitteilta |
| allatiivi | taitteelle | taitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taitteena | taitteina |
| translatiivi | taitteeksi | taitteiksi |
| abessiivi | taitteetta | taitteitta |
| instruktiivi | – | taittein |
| komitatiivi | – | taitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taitet- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta taittaa (heikko vartalo taita- + -e)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: taitteinen
Yhdyssanat[muokkaa]
kuvetaite, selkätaite, sisätaite, taiteaika, taitekatto, taitekerroin, taitekohta, taitekulma, taiteovi, taitepapu, taitesuhde, ulkotaite
Aiheesta muualla[muokkaa]
- taite Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C